| lyric | 1. Vain vana jäi, laivasi lähti,
se peitty iltaan punertavaan,
ja sitten syttyi taivaale tahti,
en enää nähnyt mastoakaan.
Taas välimatka kasvoi ja soimaan
se kaikki kielet kaipuuta sai,
mä silti luotan rakkauden voimaan,
se sinut takaisin tuohan kai.
Yö saariston on,
alltojen matka in mitaamaton,
yössä si laivan valoja näy,
tyrskytkallioihin käy.
Kun yö saariston on
katselen taisvasta tummentuvaa,
kauaksi punaisten pilvien taa takkaan
laiva katoaa.
2. Jo uni jiipiii jälille lieden
ja tuli sammu, varjoihin jään.
Yötuuli leikkii lehteä vieden
ja rannan kaislat soi säveltään.
On joku tullut kivelle rantaan
ja yhä katsoo merelle hän.
On aatlo tuonut simpukan santaan,
se tuoko laivan ja ystävän?
Yö saariston on, ystävän
matka on mittaamaton,
ei vielä laivan valoja näy,
tyrskyt kallioihin käy.
Kun yö saariston on,
tuuli ei lohduta odottajaa,
kauaksi punaisten pilvien taa
toivevain nyt lentää. |