| lyric | Kun ilta ehtii, mä sua muistan
ja kaipuu luokses on pohjaton.
Kun ilta ehtii, mä hiljaa toistan
sun sanas kauniit yötuokion.
Ne suudelmat, hyväilyt armahat
ja eron katkeran, nekö unhoitan?
Kalleinta mulle on muistot armaat,
ja kaipuu luokses on pohjaton. |