| lyric | Kas, lehdet putoo kuin kyyneleet, mi silmistäni vuotaa,
mut sua moittisinko tuosta milloinkaan.
Kaik kerran katoo, kaikki unhoon joutaa,
en tahtois olla vailla tätä tuskaakaan.
Se mulla näytti paremmin kuin riemut,
kuin olt kallis mulle, armahin.
Ja vaikka koskee eron pitkät varjot,
on luvas mulle nyt vain kirkkahin.
2. Kas, lunta ssataa, ja muistot kaikki unhon kinos peittää.
Näin kätken eonnen, kuten tuskan kyyneleet.
Nyt aika mataa, ilta varjot heittää,
mut aatoksemme, rakas, ovat yhtyneet.
Vait kyynelharson läpi näen iltatähden,
niin tiedän tuota sunkin etsineen.
Ja vaikka yksin talven taipaleelle lähden,
jäi äänes lämpö iäks sydähin. |