| lyric | Erämaassa kauniiin ihmeen nähdä saa,
kangastuksen harhaa hiekka heijastaa.
Kuva luokseen kutsuu, loistaa, katoaa,
kukaan eu voi sitä ssavuttaa.
Vaeltajaa kiehtoo näky huokuttain,
harhateilla johtaa kadotakseen vain.
Raikkain, miksi koskaan nähdä sinut sain?
Nyt en kuvaasi voi unhoittaa.
Kangastus on kuva kuuman erämaan.
Näin eksyen mä sitä lähdin seuraamaan.
Sua, rakkain nyt joka hetki kaipaan.
Sun kuvas sälyy mua johdattaen.
Kangastus, sen luo vain hehku auringon.
Nään rakkaimman, vain Fata Morgana hän on.
Pois kiitää hän joka askeleellaan.
Vain kuva oälyy, yjä nähdä voin sen. |