| lyric | Kiitävä pilvi sinitaivahan,
untuvankevyt, katoaa.
Laulemme, luotu kauan kaikunaan,
syyskorren laila lahosa.
Innemme, eilen tosi,
tänään on varjo vain menneen kauneuden.
Toiveiden ihmerata rannaton
kaiken muottaa ennalleen.
Käy luoksein onnekkain,
kun kuulen yhdenb nimen vain.
Se uudeks unelmanisaa,
nimi tuo Anna-Liisan.
Hän mulle riemu rikkahin,
syysyössä tähti kirkkahin,
kuin sointu ihanimmillaan
nimi on Anna-Liisan.
Ei, ei tiedä toinen muistojen määrää,
mi meitä yhdistää.
On päivä mulle jokainan
sua ilman tyhjä, hiljainen.
Muun kaiken voisin kadottaa,
vain e sua, Anna-Liisa. |