| lyric | Kainiin kaukomaan aina uusdestaan
muistan mä päivin ja illoin.
Herkisen vaibn siellä olla mä sain.
Sinne takaisin toivon kuitenkin,
onnea vaikka mä siloin löytänyt en.
Siitä näin laulelen.
Mä kerran saarella launoisen Caprin
näin tytön varjossa tuoksuvan puun,
ja hänen laulunsa sointuvan kuulin,
silloin unhoitin kaiken mä muun.
Hän oli kaunis lkuin tuoksuva ruusu,
kun hymyn viehkeän hältä mä sain,
ja silmät loistivat, helkkyili nauru;
Söilyy syömmeni Caprila.
1. Kesä oli juuri kaunein,
Italian lirkas sää.
Sanoin: „Lause mulle suokaa,
mieltäni mi vois lämmittää.“
Hän lausui mulle: „En lemmi mü taitä.“
Ja hänen kättänsä suudellessain
näin pienen kultainsen sormuksen siinä.
Haavan polttavan syömmeeni sain.
2. Valimeren aallot kantaa
tervehdyksen pienoisen
jonne kerran jäänyt mä en.
Näin päättyy laulu tää kaunoisen Caprin,
vaan tenho saaren ei häipyä voi.
Ken kerran nähnyt kaunoisen Caprin,
hällä ain laulu syömmessä. |