| lyric | Kun kerran kuljin mietteissäin
ja tunsin tuskaa polttavaa,
kun aivan yksinnäin
mä kuljin alpapäin,
jo hetken tooivoin kuolemaa.
Vaan silloin yöhön hiljaiseen
soi sävel, joka kaiken muuttaa.
Se mieleen väsyneen
tuo toivon uudelleen
ja häntä lohduttaa.
Tää sävel kaunis kun soi,
kaiken muuttaa se voi,
mielen kirkkaaksi saa,
huolet voi unhoittaa.
Vuoksi sävelmän tään
hetkeks haaveisiin jään.
Kai elo onnenkin suo,
tiellein ystävän tuo.
Tyydyn odottamaan.
Ennen kuolemaa varmaan
onnen kohdata saan. |