| lyric | Ilta silmänsä sulkee
Varjot vaieten kulkee
alla kuiskivan puun
katson kulkua kuun
rakas aatoksissain.
Mutta penkille puiston
kukka jäänyt on vain
Siksi laulua luiston
soita oi kitarain
Yksin varjossa nyt laulan
enkä parvekkeella häntä nää
Mulle muistoksi vain laulu jää
Siksi soita kitarain
Yksin varjossa nyt laulan
muistan kadonnutta ystävää
Vielä ennen niinkuin laulu tää
Soita mulle kitarain
Yksin varjossa nyt laulan
muistan kadonnutta ystävää
Vielä ennen niinkuin laulu tää
Soita mulle kitarain |