| lyric | 1. tungoksessa iltapäivän liikenteen
koetan eteenpäin ponnistaa.
Mielessäni omat vain kiireet suunnattomat,
mä ketään muuta huomata en saa.
Silloin niin kuin naulittuna katseeseen.
tuokioksi kiinni mä jään.
Silmät säteilevät nyt jotain merkitsevät,
mut ihmisvirta viekin ne mennessään.
Ref.: Yksin, koen sen, kuinka yksin
kuljen täällä joukossa miljoonain.
Yksin niin on ihminen silloin,
tuntee hiljaisin illoin kaipuun vain.
2. Kasvot väkijoukossa nuo nähdä sain;
tiesin, että siinä on hän.
Mutta valot vaihtui, hän ihmismereen haihtui,
ja onneni näin ohi kiitävän.
Katse, joka heijasti mun kaipuutain
miksi silloin kääntyikin pois?
Koskaan tiedä emme, jos toinen toisillemme
vaik meidät tarkoitettu näin josain ois. |