| lyric | Taas kellot soivat hiljaa helkkyen.
Jos ymmärtää voit niitten kieltä,
ne joskus soivat sulle riemuiten,
ja niitten ääni on joskus kaihoisaa.
On kello niin kuin sielu ihmisen
voi murheen, riemun löytää tieltä.
Niin vaihtuu sointu myöskin kellojen
on kaikki täällä niin muuttuvaa.
Ref.: Kellot soi, kellot soi,
ne jälleen mieleeni toi,
kuinka kellon ääniheijastaa
aikaa nuoruuden niin hurmaavaa
vaika hurma kerran katoaa
kellot kertovat sen. |