| lyric | Oi, kuinka saatoitkaan
ehdä kaikki unelmat ihanat
tyhjiiksi haaveiksi vain?
Nyt hähdä sain tylyn, kylmän maan,
hento kukka rakkauden kuihtui ja
halla jo uskoni vei
Kun kaikkensa antaa
ja pettyä saa,
on muistoja kantaa
vain vaikeampaa.
Nyt loista ei kukka rakkauden.
Sinun kylmä katseesi
jäätävä hymysi sammutti sen. |