| lyric | 1. Ei nouse kukaa jään, lumen alta,
ennen kuin roudan pois kevät vie.
Ei pääty murheet onnettomalt,
ennen kuin seestyy taas elon van,
hän päivän tietää yön voittavan,
Niin hermaan hallan ja doudan vallan
väin lämpö saattaa pois karkoittaa.
2. Jan vaille kukkaa, näin päivän harmaan,
pois kuoli toiveet jo pakkaseen.
Yö milloin päättyy, entiedä varmaan;
se peittää puiston niin kuihtuneen.
Jos näen päivän taas koittavan,
jos kuule laineen taas soittavan,
myös ehkä mulle, unhoittetulle
voi kukka nousta taas alta taa. |