| lyric | Jo varjot tiellemme hiipii ja lintu vaiennut on.
Hetki Armorin, ah, armaan, aika hämyinen tää on.
Niin himmeinä tähdet palaa, kalvoon virran kuvastuu
kuin hospieta siltaa valain kirkkaana kalvas kuu.
Käsin hellin, väkevin painaa sinut,
armahin, suo rinnallelni suudelmin.
Kun yöö on valoton ja varjot vaeltaa,
tää maailma on meille kuin onnen satumaa.
Sua lemmin, vannon sen nyt alle tähtien.
Se mulle toista, armas, kun yö on valoton. |