| lyric | Hetken kun haaveisiin luottaa jo ehdin,k myt nään,
kuinka tuo tuskaa vain tuottaa, jos vierelles jään.
Tunteistas totta varmaan ollut ei yksikään.
Kunpa vain sinut vois saada mielestään.
On niin sinun lempesi kylmää,
se on niin kuin talvi ja jää.
Ei voi sinun rintasi koskaan
tutnea tulta lämmittävää.
Vain syys sinun syömmessäs viihtyy,
kuin ois kuolleet kukkaset maan.
Ei voi lemmen hehkua antaa,
ken sai kylmän rakkauden vaan. |