| lyric | 1. Ken on nhähnyt kevään silloin, kun se herää
uumillansa suven salaisuudet,
ei voi toisten lailla sieluansa vailla
unhoitusta löytää onnelleen.
Öin, päivin ja illoin harmain olet laulu mun sydämein.
Senlahjoitit mulle, armain, sinisilmies kimaltein.
Kuin kuiskaus laulu tuo jäi huuliles viivähtäin.
Sen luokse mä aina palaan, sydän laulava sua rakastaa. |