| lyric | Kun kirkkaina tähdet palaa
ja tammen latvasta katsoo kuu,
sunluoksesi mieli halaa
ja yhä kaipaus uudistuu.
Sentunnen mä päivin, illoin
sen unessa luokse saan.
Sen valtaan mä jäin jo silloin,
kun yhdyimme suudelmaan.
Jos laila liekin se kaiken viekin,
myös maailmma se kaunistaa.
Kuin voima paineen, mi muuttaa aineen,
tää liekki muistoista muovaa timantin kauneimman.
Sen suinulle annan salaa,
ei stiä maailma nähdä saa.
Se uskoa uutta valaa,
sen kätken sydämen uksen taa.
Se suurinta luonnon voimaa
on suurempi mahdissaan.
Kun sydämen kammit soimaa,
mä liekkiä kantaa saan. |