| lyric | Niin kaukainen, kuin loiste revontulien
on Marketta, tyttö Pohjan pakkasien.
Hänelle lauluni kaihoisan omistan.
Taivas ja maa kadota saa,
jos huulesi kerrankaan
voin saavuttaa, oi Marketta.
Niin kohdton rakkaus on,
ja moni yksin tiellä kohtalon on, oi Marketta.
Yksinäisenä kuljen harhaan,
minne tiemme johtaa?
Onnen parhaan tähtitarhaan
ssanhan meidät johtaa?
Milloinkaan en unohtaa voi,
sydämeni aina sinulle soi, oi Marketta. |