| lyric | Meri aava ja rannaton kuohuu mieleni lailla,
myrsky synkeä siellä on rauhaa hiljaista vailla.
Aallot lakkapäät rantamaan lyövät soidess tuulen,
meren äärelle katsomaan jääden äänesi kuulen.
Niin kuin kylmän viiman toiva sanas sun,
muistelemaan niitä jälleen unhoitun.
Vaikka lempeni liekkiin sait,
niin sen sammutit kerran.
Lienen orjasi ollt kait,
mutta vain hetken verran.
Myrsky tyyntyi pois,
rauhan syömmeni saa.
Uuse rakkaus sen puhdistaa. |