| lyric | 1. Vielä tuoksut yön ilmassa leijui,
läpi usvan sun saapuvan näin.
Kastepisarat huulillas välkkyi,
sua katselemaan jäin.
Kastehelmien kosteuden kirkkaan
valo auringon väreiksi loi.
Pitkin niittyä kesäistä juoksin
ja naurusi soi.
Kun vaaleat hiukses tuulessa näin,
kuin vangittuna seisomaan mä jäin.
Niin nuori, maltamaton
sä olit silloin, kuin lahja Luojan auringon.
Mun sieluni herkin valtaasi sun
jäi sillloin, suudelmin kun peitit mun.
Kun kerran ensimmäisen sun silmiis katsoin,
sait minut valtaan rakkauden.
2. Oli aurinko mennyt jo mailleen,
kaste noussut kuin yllättäen.
Mulle suukon soit, viimeisen katseen
pois usvaan kadoten.
Oli taustanas punainen taivas,
viime katseen kun jälkeesi loin.
Yksin valvlin sen yön,
yksn mietin mä nousuun auringon.
Kun taas sinut sielun pelissä nään,
niin muistan päivän kuuman kesäisen.
Kun kanssas viettää mä sain tuon hetken kauniin,
toit huuman nuoreen sydämeen.
Ei kaikkea saada voi kerrallaan,
ja onnikin onsuotu jetkeks vaan.
Jos kerran täyttyä vois toiveeni suurin,
sun kohtaisin mä uudestaan. |