| lyric | Siis viulusi soikoon mun kuistoni pois,
en mennyttä kauemmin mä kantaa voi.
Nyt viulusi soikoon, en itkeä saa,
sun viulusi kielet vain vooi vaikertaa.
Ny laulu rakkauden soi kauneimmin,
se sota kuiskaten, nyt unektsin.
Oi mustalaisprimas, vain soittosi sun
näin hetkeksi unhoittaa suo muistot mun.
Rakkautta tuntemaan ken oppis milloinkaan?
Niin kuin kukka kauneinkin se kuihtuu aikanaan.
Muistot mulle jäivät vain, kun yksin tänne jäin.
Tahdon kaiken unohtaa ja pyydän näin: |