| lyric | Kun sooi vain itkien mustalaisviulu tuo,
on unelma onesta särkynyt jossain sollion.
Kun soi vain itkien mustalaisviulu tuo,
se tulkki on ihmisen sydämen tuskan silloin.
Se lauloi mulle sävelin murheisin:
sinu rakastin, sä vaikka unhoitit.
Vaan kerran kuulet sinäkin itkun tuon,
on silloin sun sydämes vuoro, se silloin särkyvä on.
Käy nuotiolle mustalaiset iltaisin,
ja soittaissansa tanssii tähdetkin.
Soi riemuin lalelmat, ja he aamuun tansivat,
ain kunnes sammu leirivalkeat.
Vaan jo on jossain juollut takkaus,
niin viulussansa itkee kaipaus. |