| lyric | 1. Mä katson kaukaiseen ranttan
ja tähtiin kimmeltäviin,
pois luotain lähteä suntäytyi, ystävä,
ei edes lausuttu näkemiin.
Van hetkeen viimeisen illan
kun looinne tunteista sillan,
sanaton kaipuu tää
yhdistää meitä kauan.
En saa unohtaa tätä tunnentta,
kaiken se antaa.
Sun luo minut tuo uni,
untuvasiivillään kantaa.
Silmät haaveillen suljen:
taas sun vierelläs kuljen.
Joka ainoan tuokion luonasi oon
nyt kun aikaa on.
2. Sä y^löysit, ystävä kallein,
jo sateenkaaresi pään.
Et näitä seutuja voi enää kulkea,
vaan sinut silti mä yhä nään.
Kun hetkeen viimeisen illan
me loimme tunteista sillan,
sanaton kaipuu tää
yhdisää meitä kaan.
En saa unohtaa tätä tunnentta,
kaiken se antaa.
Sun luo minut tuo uni,
untuvasiivillään kantaa.
En voi kyyneltäin estää,
vaan tää rakkaus kestää.
Joka ainoan tuokion luonasi oon
nyt kun aikaa on. |