| lyric | 1. Rantaa kuljiin huomasin slilloin mä sun.
Katseesi tumma, kutsuvan kumma
vierees sai istumaan mun.
Jälleen uskon sattuman johdatukseen,
kun iltaruskon hohteessa näin sillan rakkauteen.
Valvoimme Pohjolan valkeat yöt
ihaillen nurmien nukkaa.
Tunsimme, kuinka nuo tähtien vyöt
hellivät lempemme kukkaa.
Valvoimme Pohjolan valkeat yöt,
missään ei niille oo vertaa.
Näimme myös, kuinka nuo tätien vyöt
tikkeen rakkaimman silmissä kertaa.
2. Aamun tullen kumpikin tiesimme sen:
yhdessä matkaa tahdoimme jatkaa
toistamme rakastaen.
Onnen aikaan tuo kesä kun meitdät vei,
uskoaan taikaan rakkauden silloin lakkaa ei. |