| lyric | Jo läntehen aurinko vaipuu, sen rusko hämyyn haipuu,
ja mieleni valtaa kaipuu nyt sinisen majan luo.
Taas muistan sen sinisen majan ja kauneimman onnen ajan.
Se kesti vain hetken, katosi pois, kuin viipyä ei onni voois.
Nyt olen niin ys^ksin, lauluni kuule, armain!
Jos luokseni saavut, väistyvi pilvi harmain.
Taas siniseen kmajaan kanssasi kuljen, tunnenhan tien
sinne, missä on rauha ja ääretön hiljaisuus;
sinne kuin silloinkin taas sinut vien!
Vain huojuvat hongat, sinisen taivaan näämme
ja majamma rauhaan elomme loppuun jäämme.
Jos lauluni kuulet maailman kylmän tiellä,
niin kanssain siniseen majaan jo saavu,
on onnemme siellä! |