| lyric | Pilvet peitti maan
tummaan untuvaan,
laululinnun vei,
lähde juossut ei,
tuvassansa vain
asui tuulikin tuo.
Ruusu jokainen
nuppun nukkuen
unohti jo sen
loiston punaisen.
Heräämättä niin
valo jäi kesän kauniin.
Kuu ei kultaa saanut antaa
ei kukkaa puu
ei hedelmäänsä kantaa.
Laulu merien
vain sooi hiljainen,
kunnes pauhaten
sävelistä sen
aallot muodostui
ja muuttui uudeksi maa
Kun pisaraa
tuo pieni pisarainen liittyy toinen
tai kun kukkaseen
käy mesimehiläinen kultasiivin,
taas ne tullessaan
saa riemun suuren tuntemaan.
Yö ja päiväkin
sen ymmärtää:
kun näin kuu
käy uinumaan
ja nousee aamun armas aurinkoinen,
niin se vilkuttaa
ja hyvää yötä Ukko-Kuulle toivottaa.
Ruusut havahtuu,
tuulelle jo puu
kertoo tarinaa,
kukkii kauis maa.
Paljon aikaan saa
yksi suudelma vain. |