| lyric | 1. Tuo tyttö kaunein saaren kaukaisen
kun idän sadut kertoi kuiskaten,
hän silloin tiennyt vielä ei,
ne kuinka rauhan multa vei.
Vain pienen hetken niitä kertoi hän,
näin liian pian laivan lähtevän.
Vaan muistan hymyn ihanan, kuin kukan kirsinkan,
kun säde auringon sen herätnyt on.
Humikosan Humikosan,
on nimi tytön, jota yhä rakastan.
Humikosan, Humikosan,
näin tilatuulen häntä kuulen kutsuvan.
2. Tuo tyttö kaunein saaren kaukaisen
on nyt vain kimallusta päivien.
Hän kuuluu sadun maailmaan,
en sinne pääse milloinkaan.
Ne päivät, jolloin häntä kuuntlin,
soi mulle musiikkina vieläkin.
Kai hänet uljas samurai jo omaksensa sai.
Oi kukka kursikan, sua yhä rakastan. |