| lyric | Vanha pelargonia on mummon akkunalla,
ja akkunan alla laulaa katulaulaja.
Hän mummolleni laulaa
ja punoo lemmenpaulaa,
mutta turhaa on se vaivaa,
mumma vaarin muistaa vain.
Myrskyyönä vaari hukkui
meren muistiin laineisiin.
Tuonen käki jossai kukkui,
jäi mummo kyyneliin.
Sinä yönä kukkiin puhkes
vanha pelargonia.
Liekkin hehkuvaan se aukes,
kuihdu ei kai milloinkaan.
Yhä pelargonia on mummon akkunalla.
Turhaan akknan allalaulaa katulaulaja. |