| lyric | 1. Kun kuustoista vuotta mä täytin,
keinui vastaan se vaalea neinen.
Kovib ämmentyneeltä käi näytin
hänen haaveensa toisenlainen.
Ja ne haaveiden naiset, ne kulkee.
heitä itselleni en voita.
Ja ne julkee sielunsa sulkeeminun
suustani sammakoita.
Tie naisen sydämeen vie sydänsuruje kautta.
Soi tuulikanteleet itsekseen
ei tangoon haeta hautta
2. Minä vanhenin varjoissa peilien,
niissä Välähti naisteni kuvat.
Tuli kuvat haaleiden heilien,
monet eit ja ne saanko luvat.
Ja ne tyhjinä kiiltävät parketit,
ryttyyn astutut serpentiinit.
Ja ne ilon ja toiveiden marketit,
surun tunteiden trampoliinit.
3. Noin minua aina se rakkaus
pakenee niin kuin horisontti.
Nousukierrettä seuraa se sakkaus,
laskee arvossa palanut tontti.
Näen kuitenkin taas yhden kerran
Väkijoukossa enkelin kuvan.
Haaveet tekevät minusta herran,
sanon uhmalla: Saanko luvan? |