| lyric | 1. Hämähäkki seitin kutoo,
on kohta valmis verkko sen.
Sadekyynel nyt siihen putoo,
mä sitä välttää myöskään voinut en.
Paluutieni seitti sulkee,
nyt lukin myötä polku kulkee.
Vankis, oon, äinen lukki,
seitsi jo tieni tukki,
yöhön viet mukanasi mun.
Ei varoittaa mua kukaan voinut,
kun yöhön jouduin,
ei päivän laulu soinut.
Vain hähdä saan pitenevät varjot,
ja seitit nuo mun sitoo öisen
vaeltajan luo.
2. Niin kuin lukki seitin suojaan,
mä päivin hiivin piilohon.
Ennen uskoin mä onnen tuojaa,
mut kauan sitten usko mennyt on.
Yhä yössä yksin kuljen,
mut toivon, että viimein suljen
silmästä kauniin naissen seittiini pisaraisen,
se mulla päivän heijastaa.
Lukki seittinsä keskellä illoin
sadekyynetlä tuijottaa silloins,
kun se päivän heijastuksen heittää;
lukki kaipaustaan ei voi peittää.
Itse vankina verkkonsa takaa
lukki onnettomuutta vain jakaa.
Mutta koskaan ei vapaaks päästä se voi,
sen osan sille kohtalotar soi. |