| lyric | Meri levoton rauhatonna lyö,
ylle maailman on jo tullut yö.
Mainingeilla soi laulu hiljainen
mulle kertoen sadun armaisen.
On kuin suudelmista laulais tuulikin,
in kuin rakkaudesta pauhais merikin.
Sen vain tiedän: aina kaunehinta on,
armahain kun vierellänio on.
Laulun säveliiun kätken sydämein.
Tuntenetko sen, kuinka kaipailen
sua omaksein nyt ja ainiaan?
Rinnallasi onnen saan.
Kitaroiden soiton kun mä yössä kuulen,
on kuin häitä vain, kallis armahain, meille soitettais.
Säveleiden tenhon silloin tunnen taasen,
kun sua ikävöiden istun odotellen.
Öinen sävel, soita, kauas tuonne kanna,
jonne sydämein ajatuksineen aina kiiruhtaa.
Sanattoman laulun säveleissä kutsun
lähelleni sun, aina kaivatun: Tule omaksein.
Nyt ja ainiaan ota sydämein.
Si nulle sen suon, sulle onnen tuon. |